Omnipollo, Noa Pecan Mud Cake

Joulun alla lähes jokaiselle maistuu makea. Oli se sitten suklaa, levonnaiset tai, kuten tässä tapauksessa olut.

Kaadettaessa oluen pinnalle syntyy kaunis rusehtava vaahto, joka kuitenkin kaikkoaa melko nopeasti pois. Olut itse on miellyttävän tummanpuhuvaa mustaa nektaria. Lasia pyöritellessä olut ei heilu nopeatempoisesti ja hiukset auki moshaten, vaan hitaasti ja kauniin melankolisesti valssien. Paksua tavaraa siis tulossa!

Nenä: Huh, tästä iskeytyy välittömästi mutakakku ja suklaahippukeksit. Pähkinäisyys nostaa myös päätään, mutta enemmänkin pähkinäsuklaan muodossa. Ihanaa! Juuri tällaista olen toivonutkin jostain. Jotain kahvin ja paahteen tuntua kurkkii jossakin taustalla, mutta ne jäävät jälkiruoan jyrän alle.

Suu: Kielen päällä olut on varsin makeaa. Ehkäpä jopa liiankin? Edelleen mutakakkuisuus, suklaahippukeksisyys ja pähkinäsuklaa vetää kelkkaa. Muut tulevat sitten perässä. Kahvia on vielä vähän hankalampi löytää mausta kuin tuoksusta. Olut on todella tanakkaa ja jälkimaku jää pitkäksi aikaa maistumaan suuhun. Tämä voisi olla vähän tasapainoisempi, jos katkeroita lisättäisiin, mutta toisaalta silloin tästä lähtisi jälkiruokamainen olemus.

Huhhuh, jälkiruokaa suoraan pullossa. Tästä jää vähän ristiriitaiset tunteet: Pitäisikö olut pitää oluena ja jälkiruoka jälkiruokana? Noh, jokatapauksessa itse join ja pidin.

Mikäli suklaapainoitteisista jälkiruoista nauttii, niin tämä olut on ehdottomuus.

Tuoksu: 10/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 18/20

YHT: 44/50

Tilquin, Oude Quetsche Tilquin Á l'ancienne

Näin pitkän ja kiireisen tauon jälkeen on taas mukava päästä kirjoittelemaan blogin ääreen.
Eilen kävin StaPan baarissa kurkkimassa mitä heidän lambic-viikoilta voisi löytyä. Lista oli pitkä ja monipuolinen hapanoluiden kannalta. Jos siis hapanoluet kiinnostavat nyt, niin suunnatkaapas Stadin Panimobaariin lähipäivinä.

Itse löysin Tilquinin Oude Quetsche Tilquin Á l'ancienne. Koska en ole ranskan kielen mestari, tyydyin vain tiskillä osoittamaan oluen nimeä ja sanoin: "Tuo Tilquin gueuze".

Ja oluesta itsestä:

Pahoittelen puhelimen kameran kuvanlaatua

Ulkonäöllisesti aika perinteinen: oranssihkon keltainen. Tietenkin hiivan määrä muuttaa väriä lievästi, mutta pääosin tuollainen.

Nenä: Hmm hmm. Pehmeä gueuze-tyyliseksi lambiciksi. Miedon tallinen, hedelmäinen ja happamaisehko. Tallisuus ei haittaa, sillä se ei ole lantainen vaan enemmänkin heinäinen. Erään kamalan oluen (Muddis saison) muisto tulee jostain syystä hieman mieleen. Se vähän ahdistaa. Muuten oikein hyvä.

Suu: Jestas! On se hapan. Suu mutristuu entisestään. Tuoksussakin esiintynyttä lievää tallimaisuutta taustalla, mutta pääjehuna on happama hedelmäisyys. Todella jees! Lievä etikkamaisuus pyörii myös suussa. Ei alkuunkaan ilkeä vaan hienovarainen. Kysyy ja koputtaa, jonka jälkeen vain kurkistaa makujen keskeltä. En etikasta itse juuri pidä, mutta tällainen hienostunut ja herkkä etikka toimii hapanoluessa.

Nyt on herkullinen gueuze! Pitkään tätä yhtä pulloa jaksoi hörppiä. Kyllä kehtaa ostaa ja maistella. Toki lambicit ovat yleensä hieman kalliimpia kuin esimerkiksi aallonharjalla pitkään olleet IPAt. Ne ovat silti todella hintansa väärti, sillä makumaailma on todella erilainen, erikoinen ja miellyttävä.


Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 16/20

YHT: 39/50

Vapun olut opiskelijoilta

Nyt ollaan jännän äärellä. Nuoret opiskelijat ovat päässeet luomaan Sori Brewingin kanssa yhteisen oluen! Opiskelijoiden halu saada myyntiin omaa taidonnäytettään on varsin kiintoisaa ja koskettavaa etenkin näin kollegan näkökulmasta.

"Neljä yliopistojen olutseuraa Helsingistä, Vaasasta, Tampereelta ja Jyväskylästä yhdistivät keväällä 2016 voimansa opiskelijalähtöisen Sori Brewingin kanssa. Päämäärämme on muuttaa opiskelijoiden asenteita olutta kohtaan ja kehittää olutkulttuuria ympäri Suomen.

Tuloksena on opiskelijoiden oma olut, Akateeminen Vartti, joka tulee myyntiin valikoituihin baareihin ja ruokakauppoihin. Tyypiltään olut on kesäinen greippiin vivahtava session IPA. Olut julkaistaan opiskelijoiden suurimman juhlan Vapun viralliseksi juomaksi ja se tulee myyntiin viikolla 17. Sen tarkoituksena on viestiä oluesta laadukkaana ja maukkaana seurustelujuomana, ei humaloitumiseen tähtäävänä bulkkitavarana."

“Akateeminen Vartti on ainutlaatuinen opiskelijaprojekti, joka kutsuu eri kaupunkien opiskelijat matkalle kohti fiksumpaa olutkulttuuria”, toteaa Aalto-yliopiston olutseuran KYllä Oluelle:n puheenjohtaja Jasper Heino. “Ensisijaisesti tämä on kuitenkin kiva piristys ja oma panoksemme Vappuun eikä mikään kannanotto. Emme näe itseämme takomassa tolkkua vanhempien sukupolvien päähän - muutos lähtee meidän nuorten keskuudesta.”

Tiedotteen julkaissut KYllä Oluelle ry on Aalto-yliopiston vuonna 2014 perustettu olutseura, jonka tavoitteena on edistää olutkulttuuria opiskelijoiden keskuudessa. Aikaisemmin seura on toteuttanut kaksi kauppatieteiden opiskelijoille kohdistettua olutta, joita on myyty olutravintoloissa Helsingissä ja Turussa. Tutustu tarkemmin: bit.ly/kyllaoluelle

Ryhmäkuva Aalto-yliopiston olutseurasta

Luvassa siis maitokauppaan soveltuva 4.5% session IPA. Oluen nimi on ainakin todella puoleensavetävä: "Akateeminen Vartti". Mielenkiintoisen tästä yhteistyöstä tekee se, että Sori Brewing tosiaan on virolainen panimo. Tosin siellä on paljon suomalaista edustusta. Heidän nettisivuiltaan löysin oikein listan, jossa mainitaan kyseisen oluen myyntipaikat.
https://www.soribrewing.com/sori/akateeminen-vartti-opiskelijaolut

Vietetään siis vappu akateemisesti näin opiskelijoiden oluen voimalla!

Otso 2.0, Kotipanimo Hirvi

Nyt pääseekin maistamaan jo omatekemää valmista olutta. Neljäs keitos itsellä vasta kyseessä, joten kokemusta ei ainakaan liikaa vielä taustalla.

Otso 2.0 on paranneltu versio aiemmasta milk stoutistani. Tämä milk stout on maustettu laktoosilla, vaniljalla ja tummalla kaakaojauheella. Tämä ei ole siis mikään Reinheitsgebot-olut. Voltteja tähän pärähti vain noin 5.2%. Tämä johtui "pienestä" ongelmasta lämpömittarini kanssa. Mäskäyslämpötila ei ollutkaan sitä, mitä lämpömittari väitti. En aio antaa tälle mitään kunnon arvosanoja. Omaa olutta arvioidessa arvosanat heittävät molempiin suuntiin niin paljon, että parempi jättää se tehtävä muille.

Otso 2.0 kaatuu tummana, lähes mustana snifteriin. Kaunista beigeä vaahtoa muodostuu pinnalle. Tuoksu on luokkaa kahvi ja paahde vaimealla tummasuklaisuudella. Aika yksinkertainen, mutta ihan ok kuitenkin! Hörpätessä maistuu kunnolla tuo kahvi! Suklaisen paahteinen ja mukavan lempeä maku. Laktoosi totisesti antaa pehmeyttä suutuntumaan. Hieman lässähtää loppuun, eli voisi vielä hioa siltä osin. Paahteisuus, ehkä jopa palaneisuus jatkaa pyörii suussa kuitenkin koko makustelun ajan. Vaniljaa hädin tuskin huomaa. Sen saattaa tunnistaa sellaisena hyvin kevyenä makeutena? Kelpoa tavaraa tästä kuitenkin lopulta tuli. Ei todellakaan parhaita (milk) stoutteja ole. Eipä mitään. Jatketaan hommia parempiin suuntiin.

Lyhyet esittelyt vielä muista oluistani löytyy tästä

Beer Hunter's, Mufloni Imperial Stout

Alkossa tuli jälleen kerran käytyä ostoksilla, ja tällä kertaa käteen tarttui Mufloni Imperial Stout. Tämä Beer Hunter'sin uutuus on Olutoppaan mukaan paras Alkon 2016 käsityöläisoluista. Ei voi olla huono.

Lasiin kaataessa tähän tumman ruskeanmustan oluen pinnalle syntyy miellyttävä nopeasti katoava beige vaahto. Lasin reunoille jää kuitenkin nättiä pitsiverkkoa maistellessa. Olut olisi saanut lämmetä pöydällä hetken, mutta liian uteliaana ja hätäisenä nappasin pullon suoraan jääkaapista.

Nenä: Kylmänä aika vaisu: tumman paahteinen, suolaisehko ja makeahkon maltainen. Mutta mutta, lämmetessä on jotakin! Voi poijjaat! Tummasuklaakaakaota ja kahvia sekoitettuna yhteen. Loistava kombinaatio! Hurjaa ja herkullista. Alkoholi lievästi kyllä pistää läpi, muttei se tässä tuoksujen sulavassa sovussa juuri haittaa.

Suu: Kylmänä tämäkään ei hurjalta tunnu: paahteisen lakuisesta kääntyy sellaiseen tummasuklaiseen pöhinään. Lievä savuisuus pilkistää tämän paahteisen lakun ympäriltä. Antaapa tämän hetken lämmetä siis. Noh niih! Alkuun maistuu voimakkaammin sama paahteinen laku. Paahde ottaa kuitenkin suuremman roolin. Vuoristorata lähtee kääntymään kahvipapuihin ja tuoreeseen kahviin kepeän lakun nauraessa taustalla. Vivahteikasta Imperial Stouttia, kyllä kiitos!

Perhana, tämähän on hyvää! Mikään ei puske yli muiden makujen eli olut on varsin tasapainoinen ja hallitseva. Uskaltaakohan tätä sanoa jopa Suomen parhaimmistoon kuuluvaksi? En taida ihan vielä uskaltaa. Huhhahhei! Tätä kun kypsyttäisi kylmiössä jonkin aikaa, voisi saada monimuotoisemman, pehmeämmän ja upeamman yksilön.

Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 5/5
Yleisvaikutelma: 18/20

YHT: 45/50

Fat Lizard, Sweet Mary 390 DIPA

Lihava Lisko oli mainostanut sen verran hienosti heidän sahramilla maustettua tupla IPAa, että olihan se pakko mennä testaamaan. Kyseistä olutta saa/sai vain One Pint Pubista Ruoholahdesta. Sinne siis oli matkan määränpää.

Mainos Fat Lizardin omilta Facebook-sivuilta, joka sai innostumaan

Mukavan himmeässä ja hiljaisessa illassa keltaisehkon oranssi Makea Maria ilmestyi lasiini ja kynä suhaisi vihkoon jo tekstiä. Olihan sunnuntaina ollut Marian ilmestyspäivä. Liekö enkeli tuolloin ilmoittanut Marialle myös tulevasta "nimikko"-IPAsta? Se jääköön nyt arvoitukseksi.

Nenä: Voimakkaasti trooppishedelmäinen tuoksu! Passionhedelmää ja papaijaa. Makea mallaskin kurkistaa vienosti ylijylläävien hedelmien alta. Tämähän on jees!

Suu: Trooppiset hedelmät ovat maussakin voimakkaasti esillä. Katsos vaan! Mausteisuuttakin on, lieköhän sahrami? Suutuntuma on vahva ja ihan miellyttävän täyteläinen. Tukeva maltaisuus ja voimakkaat katkerot pitävät koko komeuden pystyssä.

Kyllähän tätä mielellään juo! Tämä ei ihan ole sitä "perus IPAa", vaikka näin joku voisi kuvitella. Mausteisuus yllättää ja ihmetyttää, onneksi positiivisesti omalta osalta. Fat Lizard onnistui kuin onnistuikin lievän riskialttiissa tehtävässään luoda maailman kalleimmasta mausteesta olutta.

Tuoksu: 7/10

Ulkonäkö: 2/5

Maku: 8/10

Suutuntuma: 3/5

Yleisvaikutelma: 15/20

YHT: 35/50

Teerenpeli, Julma Juho

Panopäivän päätteeksi nautiskelin Alkon 2016 käsityöläisoluen: Teerenpelin savuportteri nimeltä Julma Juho. Helsingin Sanomien mukaan tämä on näistä kaikista paras. Suuret oli odotukset!

Mustaa, pikimustaa olutta. Lähes olematon vaahto ja paksun tuntuista tavaraa.

Nenä: Hmm hmm, aika vieno ja kevyt. Savukinkkuisuutta aistii kyllä, mutta jotenkin vaisu. Kyllä sitä perinteistä paahdettakin on ja sellaista portterille ominaista "makeutta". Ei tästä hirveästi voi sanoa oikein mitään.

Suu: Noh, parempi kuin tuoksu! Makeaa savuisuutta, kivaa paahdetta, hyvin hyvin keveää suolaisuutta ja lakritsia. Ihan jees! Enemmän tässä on nyt palvikinkkua kuin savukinkkua. Tämäkään ei maultaan kovin tuhti ole.

Tämä ei saa kieltä vääntymään tai sukkia pyörimään jaloissa. Ei Julma Juho ollenkaan pahaa ole, päinvastoin! Olin vain ehkä odottanut liikoja. Hyvää todella ja suosittelen kuitenkin. Tätäkin voisi ostaa kylmävarastoon kypsymään. Voisi tehdä sille hyvää.
Tästä opin taas kerran, että ei kannata odottaa liikoja hyvältä oluelta tai saattaa pettyä.



Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 15/20

YHT: 35/50

Kurkistus lauantain panopäivään

Panimo Hirvi aloitti taas seuraavan oluen valmistuksen. Tulossa siis Otso 2.0. Muuntelin hieman aikaisemman Otson reseptiä lisäämällä maltaiden ja kaakaojauheen määrää sekä ekstrana laitan vielä vaniljatangon sekundääriin. Pano meni omasta mielestä kohtuu hyvin jopa ja käyminen on jo hyvää vauhtia lähtenyt käyntiin. Kuten aikaisemmat oluet, tein tämänkin oluen yksivaiheisella pussimäskäyksellä. Eli aika alkeellisilla meiningeillä mennään.

Raaka-aineet esille

Part I: Valmistelu

Ensimmäisenä olin tietenkin siivoillut keittiötä ja etsinyt tarvittavat kamat sopivasti esille. Seuraavaksi oli vain maltaiden punnitseminen. Sen jälkeen laitoin maltaat mallaspussiin veden lämmetessä kattilassa liedellä. Tässä vaiheessa pistin uunin 100°C. Hyvä muistaa, että maltaat pöllyää kovasti, joten pussiin niitä laittaessa kannattaa olla varovainen.

Roasted barleyta tuomassa paahdetta ja väriä

Maltaat pussissa

Kun vesi oli tarpeeksi lämmintä, tungin maltaat sisään. Painelin vielä, jotta koko mallasmäärä oli veden peitossa. Aikaisemmissa panoissa olin tässä vaiheessa tehnyt virheen: en ollut huomioinut veden lämpötilaa heti maltaiden laiton jälkeen. Vesi jäähtyy yllättävän paljon heti maltaiden laiton jälkeen. Kokemuksia rikkaampana annoin kattilan olla hetken aikaa liedellä. 

Part II: Mäskäys ja huuhtelu

Vuorasin kattilan pyyhkeillä ja iskin koko höskän uuniin. Uunin olin laittanut pois päältä jo aiemmin, joten lämpötila siellä oli 70-80°C. Mäskäys kesti perinteiset 90 minuuttia. Mittailin aina silloin tällöin lämpötilaa, joka pysyi tasaisesti 68°C paikkeilla. Mäskäyksen aikana kerkesi hyvin valmistella seuraavien vaiheiden tavarat. Punnitsin keiton aikana tarvittavat ainekset ja steriloin käymisastiat sekä siiviläpussin.

Koirakin nukahti huuhtelun aikana

Mäskäyksen loppuvaiheilla laitoin toiseen kattilaan veden lämpenemään sopivaan huuhtelulämpötilaan ja laitoin puhdistetun käymisastian sekä siivilän valmiiksi. Huuhteluun itsessään käytin n. 45-60 minuuttia. En tykkää hötkyillä tässä, vaikka se ei ole mikään mielenkiintoisin homma. Haluan siinä kaiken hyödyn(sokerit) maltaista puristettua irti. Maltaiden huuhtelun päätyttyä siirsin vierteen takaisin kattilaan. 

Hanallisesta käymisastiasta on helppo
siirtää vierre takaisin kattilaan

Tästä alkaa...

Part III: Keitto

Kattila liedelle ja liesi täysille!

Kiehumista odotellessa

Joku tovi kestää, että 15 litraa vierrettä kiehuu. Odotellessa siis tiskasin ja steriloin huuhtelussa käyttämäni siivilän. 

Olin perinteinen myös keiton osalta eli 60 minuuttia siinä meni. Lopulta vierteen kiehuessa laitoin ensimmäisen satsin humalaa sekaan ja ajastimen päälle seuraavaa satsia varten. Kun keittoa oli jäljellä enää 15 minuuttia, kumosin laktoosin vierteeseen. Tumma kaakaojauhe meni sisään sitten viiden minuutin kohdalla. Tuoksu oli aika huumaava kaakaojauheen laiton jälkeen.

Almost there!

Part IV(Final part): Siivilöinti, jäähdytys ja hiivaus

Siellä se istuu

Keiton ollessa viimeinkin loppu oli aika siivilöidä humalamuhjut pois vierteestä. Käytin tässä lähes samoja tavaroita kuin huuhtelussa eli siivilää ja käymisastiaa. Ainoa lisä oli siivilän päälle asetettu siiviläpussi. Kattila painoi kuin synti, joten tässä tarvitsee usein apua. Isäni kanssa kaadettiin kattilasta vierre siiviläpussin läpi käymisastiaan. Siivilöinnin jälkeen iskin käymisastian, kansi päällä tottakai, lumihankeen jäähtymään, koska en toistaiseksi omista vierteenjäähdytintä. Otin vierteestä vajaan desin jääkaappiin jäähtymään, jotta pystyin mittaamaan ominaispainon nopeasti. Samalla maistoin hieman ja maistui ihan kohtuu onnistuneelta. Ehkä hieman kitkerää tjsp. eli tummia maltaita tai kaakaojauhetta tuli liikaa.

Vierteen ollessa jäähtynyt ei ollut enää muuta kuin ilmaus ja hiivaus. Työpäivän viimeisenä tekona avasin hyvän oluen, niinkuin kunnon ihmisen pitääkin. Sopivasti olin varannut 2016 käsityöläisoluen Teerenpelin Julma Juhon tätä hetkeä varten, kun voi istua ja rauhoittua haaveillen Otso 2.0:n lopputulosta.

Mukava päivä ja mukavaa puuhaa. Jossain vaiheessa uudestaan uudella reseptillä. Ehkäpä jotain jännittävää?

Korkea ominaispaino 1.070!

Bryggeri, Rosé

Alkon 2016 käsityöläisoluiden valikoimasta monen silmiin on pistänyt Bryggerin tuottama Rosé. Kieltämättä tämä oli mielenkiintoisin ja oudoin(positiivisessa mielessä tietenkin) näistä 19:stä eri käsityöläisoluista. Rosé on rypälemehulla, kiinanruusuteellä ja rypälesokerilla maustettu olut. Odotettavissa siis mehumaista jonkin tason marjaolutta. Jepajee ja lasiin!

Kauniin punertavaa ja sameaa, mutta miinuksena taas, että vaahtoa ei oikein synny.

Nenä: Hmm. Onpas hapanmarjainen tuoksu. Ruusunmarjainen oikein. Ja vehnämaltaasta(sekä mahdollisesti myös hiivasta) syntynyt makea esterinen banaani. Ei huono ollenkaan! Happamat viinimarjat pitävät tämän nenässä pitkään.

Suu: HAPAN! Viinimarjan ja mehun hapan sekoitelma, jossa tuo tuoksussakin ilmennyt esterinen banaani leijuu taustalla. Jokin sitruksisuuskin kenties taitaa olla. Ei esillä, vaan jossakin tämän maalauksen aurinkona nurkassa.

Kyllä tämä viinimarjainen on. Erikoisempi tapaus olueksi. Marjasaisoniksi uskaltaisin itse sanoa tätä, sillä tässä on samaa happamuutta ja muita saisonin ominaisuuksia. Oluen hämmentävyyttä lisää 8,8% alkoholipitoisuus. Se ei maistu läpi, eikä sitä huomaa. En ymmärrä. Hyvää tämä todella on. Kesällä toimisi paremmin illalla laiturilla katsellessa merta.


Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 16/20

YHT: 38/50

Ehkä jopa sahtimainen "vaahto"?

Päivän Juttu!

Elikkäs 9.2 pidettiin OlutHuoneissa Päivän Juttu. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki hanaoluet maksoivat 3.5€, eli aika erittäin edullinen! Päätin siis mennä ja kokeilla William K. Kurvin hanaoluita. Näistä valitettavasti en tehnyt ratebeer-tyyppisiä kattavia arvosteluja, mutta toivottavasti niistä saa jotain irti.

Rodenbach Vintage 2013

Ensiksi maistoin kuuluisaa Sour alea: Rodenbach Vintage, vuosikertaa 2013.
Tuollaista punertavan ruskeaa ja sameaa olutta timmillä ja hyvin pysyvällä vaahdolla. Vaikuttaa aika mainiolta. Tuoksu oli varsin hedelmäinen ja hieman happamahko. Ei ollenkaan ärhäkkä. Maku taas. Juuh! Semmonen. Aluksi hedelmäisen makea, joka kääntyy happamaan, josta tulee lopuksi etikkainen. Onpas erikoinen sour ale. Etikkaisuus on pistävä, ja loppuvaiheessa jo ärsyttävä. Hedelmäinen päämaku ja happamuus ovat kyllä kivoja ja hienostuneita. Happamuus ei ole sellainen suu mutrulle-hapan, vaan sellainen rauhallisen ja täyttävän hapan.
Eipä voi mitään, ei iske omalle kohdalle tuo etikka.
3+/5

Seuraavana vuorossa oli Flying Dutchman Nomad Brewingin luoma More complicated than your girlfriend stout. Tähän stouttiin on laitettu kahvipapuja, kaakaonibsejä, bourbon vaniljatankoja ja Tahitilaisia vaniljatankoja. Kaiken kukkuraksi se on kypsytetty amerikkalaisissa tammilastuissa.
Näillä specseillä ja tällä nimellä aika hurjan kuuloinen tuotos. Sittenpä vaan vaahdon alle!
Olut tarjoiltiin vähän liian kylmänä, mutta eipä voi mitään. Pöydässähän se lämpiää.
Täysin mustaa stouttia vahvalla ja beigellä vaahdolla. JES! Tuoksu on pääosin vaniljainen, hennon kahvinen ehkä ja jotain bourbontyyppistä kaikua tulee jostain vuorien ja vaahdon takaa. Suussa maistuu vaniljainen kahvi. Lämmenneenä enemmän vanilja. Kitkerää kahvia! Bourbonkin oleilee tässä vaniljakahvissa kevyesti pinnalla ja hyvin hento paahteisuus ja palaneisuus kivasti kutkuttaa kieltä. Voisi olla vielä pehmeämpi suutuntuma. Kahvimainen kitkeryys nostaa vain liikaa päätään.
Tässä on varsin oiva stout. Vaikka tämä ei ole ihan kaikkein monimutkaisin olut, se on silti todella hyvä!
4+/5

Monimutkaisemman kuin tyttöystävän kaunis vaahto

Põhjala, Öö

Tällä kertaa maistellaan Virolaisen pienpanimon Põhjalan imperial baltic porteria. Porttereita on tultu maisteltua muutamaa ja parhain suomalainen on ollut varmaankin Pyynikin Vahvaportteri. 

Jepulis ja asiaan! Lasissa mustaa, ehkä jopa lievästi rusehtavaa paksua nestettä! Ai että, tästä tykkään. Vaahto on beigeä ja katoaa hetkessä, siitä hieman miinusta. 

Nenä: Jo pullon avatessa nenään tuoksahti lakritsa ja suklaa. Vielä kun tarkemmin tuoksuttelee, niin löytää makeaa paahdetta ja vähän lämmetessä tulee salmiakki enemmän esille. Sellainen vahva salmiakki.

Suu: Ah, nyt on vaikuttava! Tärisyttää suuta, pyörittelee ja vääntää! Tummasuklaa, suolainen salmiakki, ihana paahde! On kuin olisi merisuolaa heitetty suklaan ja jylläävän salmiakin sekaan. Melkoista olutta. Tätä ei nopeasti voi, eikä haluakkaan juoda. Tuhtia settiä. 

Salmiakista pidän, kuten tästä oluestakin. Siispä:

Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 5/5
Yleisvaikutelma: 18/20

Yhteensä: 44/50

Sysimustaa yötä!

Tumma suklaa ja porter sopii!

Panimo Hiisi, Loviatar

Noniin! Nyt kun Alkon 2016 käsityöläisoluet ovat saapuneet, niin pakkohan se on maistaa. Aloitin Panimo Hiiden Loviattaresta. Loviatar on Rye Wine, eli käytännössä rukiinen Barley Wine. Barley Wine on yksi suosikkityylini, eikä niitä Alkoissa juuri myydä.

Aloitellaas! Lasiin olut kaatuu sameana ja tumman k
astanjanruskeana. Vaahtoa löytyy vain niukasti, mikä on pieni harmi. Eipä anneta sen kuitenkaan häiritä, vaan mennään asiaan.

Nenä: Nuuhkaistessa tulee ensimmäisenä mieleen rusinat ja maltaan makeus. Hiivaa jostain syystä löytyy myös. Muuten oikein miellyttävä. Loppupeleissä tästä löytää myös sellaista keksin aromia.

Suu: Huh ja hei! Suuhun syöksyy kirjava makupaletti. Suutuntumaltaan pehmeä ja herkkä päätä silittelevä olut, kunnes... Ronskia humalaa, suun kuivaavaa! Kuitenkin taustalla on silti herkullinen ja pehmeä makeus. Rusinainen ja maltainen makeus. Happamahkoa ruista, ei kuitenkaan pistävää, vaan täyteläistä ja sopivaa. Ja jotain vielä. Jotain tummaa, jotain kummaa. Jälkikäteen suussa alkaa näytelmän loppukohtauksen lailla maistua paahteisuus. Erikoista ja herkullista!

Todella oivallinen Barley Wine. Tätä pitänee ostaa pullo tai pari kypsymään vähäksi aikaa.

Arvioin oluet perinteisellä olutoppaan ja ratebeerin tavalla, elikkäs:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 17/20

Yhteensä: 39/50

Viimein!

Pidemmän aikaa olen jo halunnut kirjotella blogia oluista nuoren näkökulmasta. Nyt pääsin viimein näppäimistön ääreen aloittelemaan tätä.
Blogin ulkonäkö on toistaiseksi alkeellinen. Noh, pikkuhiljaa kun materiaalia tulee lisää, niin paranee huomattavasti.

Nyt kuitenkin hieman selvennystä lyhyestä "oluthistoriastani". Nimittäin yleisin kysymys, joka minulta kysytään on:
Mistä kiinnostus oluisiin ja miksi teet sitä noin nuorena?

Vastaus lyhyesti:
Juu, tuota.. Kiinnostus heräsi melkein heti täytettyäni 18-vuotta. Aloitin erään olutblogin(tuopin ääressä) lukemisen, joka innosti entisestään. Tajusin, että oluita on paljon ja makupaletti on valtaisa. Siitä se sitten kaikki alkoi. Kesällä tuli vielä innostus tehdä itse, joten päätin mennä ja tehdä. Tässä sitä nyt ollaan.