torstai 23. maaliskuuta 2017

Mallaskosken Panimo, Black Blueberry Wheat

Hehhei! Kevään jo tuoksuessa on aika etsiä kätösiin jotain vehnäistä olutta. Näin ollen käteen tarttui Mallaskosken Panimon uutuus Black Wheat Blueberry. Nimen perusteella olut on jotain todella jännittävää, josta itse pidän. Mutta nyt asiaan!

Hmm, lasissa olut on tummanpuhuvaa, kaunista ja pienellä mutta erikoisen vaaleahkolla vaahdolla varustettu. Hieman punaisehkon tummanruskeaa nestettä valoa vasten katsottuna. Hyvältä vaikuttaa, vaikkakin nimi vieläkin hieman hämmentää.

Nenä: Kevyt tuoksu kokonaisuudessaan, joten vaikea löytää mitään monimuotoista. Vehnäoluelle perinteinen banaanisuus kuitenkin pyrkii esille olutta vienosti pyörittämällä. Mukana tulee myös marjaisa happamuus. Hmm hmm. Ei nyt hullumpi, mutta toivoisin paljon vahvempaa tuoksua. Lievä pettymys. Loppua kohden tuoksu hieman parantuu: banaanisuus hallitsee paremmin marjaisaa happamuutta luoden kokonaisuudesta tasapainoisemman.

Suu: Jaa! Nyt on erikoinen, outo, kummallinen, yllättävä ja hämmentävä. Ohhohohhoh! Aluksi suussa maistuu marjaisa happamuus. Mutta mikä marja? Mustaviinimarjahan se! Kyllä! Sellainen kirpeähkö ja karvas maku. Ehkä hieman raakaa mustikkaa myös, mutta ei juuri tunnistettavasti. Tämän happamahkon ja karvaan marjaisan maun jälkeen yrittää banaanisuus epätoivoisesti tuoda itseään esille epäonnistuen siinä kuitenkin. "Mustuus", eli paahde tms. ei maistu juuri, mikä on ehkä ihan hyväkin.
Omalle suulle loistavasti karbonoitu! Kuplaa juuri sopivasti näin kevyeeseen suutuntumaan.

Tällaista en odottanut. Hyvä olut siinä mielessä, että hämmensi paljon, mutta harmillisesti myös samalla ahdisti hieman. Todella hyvä kokeilu, ja siitä haluaisinkin antaa Mallaskoskelle lisäpisteitä, kun ovat uskaltautuneet lähteä leikkimään tulella. Ei tätä uusiksi halua juoda, mutta maistaa aina kannattaa.

Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 4/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 11/20

YHT: 28/50