sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Omnipollo, Noa Pecan Mud Cake


Joulun alla lähes jokaiselle maistuu makea. Oli se sitten suklaa, levonnaiset tai, kuten tässä tapauksessa olut.

Kaadettaessa oluen pinnalle syntyy kaunis rusehtava vaahto, joka kuitenkin kaikkoaa melko nopeasti pois. Olut itse on miellyttävän tummanpuhuvaa mustaa nektaria. Lasia pyöritellessä olut ei heilu nopeatempoisesti ja hiukset auki moshaten, vaan hitaasti ja kauniin melankolisesti valssien. Paksua tavaraa siis tulossa!

Nenä: Huh, tästä iskeytyy välittömästi mutakakku ja suklaahippukeksit. Pähkinäisyys nostaa myös päätään, mutta enemmänkin pähkinäsuklaan muodossa. Ihanaa! Juuri tällaista olen toivonutkin jostain. Jotain kahvin ja paahteen tuntua kurkkii jossakin taustalla, mutta ne jäävät jälkiruoan jyrän alle.

Suu: Kielen päällä olut on varsin makeaa. Ehkäpä jopa liiankin? Edelleen mutakakkuisuus, suklaahippukeksisyys ja pähkinäsuklaa vetää kelkkaa. Muut tulevat sitten perässä. Kahvia on vielä vähän hankalampi löytää mausta kuin tuoksusta. Olut on todella tanakkaa ja jälkimaku jää pitkäksi aikaa maistumaan suuhun. Tämä voisi olla vähän tasapainoisempi, jos katkeroita lisättäisiin, mutta toisaalta silloin tästä lähtisi jälkiruokamainen olemus.

Huhhuh, jälkiruokaa suoraan pullossa. Tästä jää vähän ristiriitaiset tunteet: Pitäisikö olut pitää oluena ja jälkiruoka jälkiruokana? Noh, jokatapauksessa itse join ja pidin.

Mikäli suklaapainoitteisista jälkiruoista nauttii, niin tämä olut on ehdottomuus.

Tuoksu: 10/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 18/20

YHT: 44/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti