torstai 24. maaliskuuta 2016

Beer Hunter's, Mufloni Imperial Stout

Alkossa tuli jälleen kerran käytyä ostoksilla, ja tällä kertaa käteen tarttui Mufloni Imperial Stout. Tämä Beer Hunter'sin uutuus on Olutoppaan mukaan paras Alkon 2016 käsityöläisoluista. Ei voi olla huono.


Lasiin kaataessa tähän tumman ruskeanmustan oluen pinnalle syntyy miellyttävä nopeasti katoava beige vaahto. Lasin reunoille jää kuitenkin nättiä pitsiverkkoa maistellessa. Olut olisi saanut lämmetä pöydällä hetken, mutta liian uteliaana ja hätäisenä nappasin pullon suoraan jääkaapista.

Nenä: Kylmänä aika vaisu: tumman paahteinen, suolaisehko ja makeahkon maltainen. Mutta mutta, lämmetessä on jotakin! Voi poijjaat! Tummasuklaakaakaota ja kahvia sekoitettuna yhteen. Loistava kombinaatio! Hurjaa ja herkullista. Alkoholi lievästi kyllä pistää läpi, muttei se tässä tuoksujen sulavassa sovussa juuri haittaa.

Suu: Kylmänä tämäkään ei hurjalta tunnu: paahteisen lakuisesta kääntyy sellaiseen tummasuklaiseen pöhinään. Lievä savuisuus pilkistää tämän paahteisen lakun ympäriltä. Antaapa tämän hetken lämmetä siis. Noh niih! Alkuun maistuu voimakkaammin sama paahteinen laku. Paahde ottaa kuitenkin suuremman roolin. Vuoristorata lähtee kääntymään kahvipapuihin ja tuoreeseen kahviin kepeän lakun nauraessa taustalla. Vivahteikasta Imperial Stouttia, kyllä kiitos!

Perhana, tämähän on hyvää! Mikään ei puske yli muiden makujen eli olut on varsin tasapainoinen ja hallitseva. Uskaltaakohan tätä sanoa jopa Suomen parhaimmistoon kuuluvaksi? En taida ihan vielä uskaltaa. Huhhahhei! Tätä kun kypsyttäisi kylmiössä jonkin aikaa, voisi saada monimuotoisemman, pehmeämmän ja upeamman yksilön.

Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 5/5
Yleisvaikutelma: 18/20

YHT: 45/50

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Fat Lizard, Sweet Mary 390 DIPA

Lihava Lisko oli mainostanut sen verran hienosti heidän sahramilla maustettua tupla IPAa, että olihan se pakko mennä testaamaan. Kyseistä olutta saa/sai vain One Pint Pubista Ruoholahdesta. Sinne siis oli matkan määränpää.
Mainos Fat Lizardin omilta Facebook-sivuilta, joka sai innostumaan


















Mukavan himmeässä ja hiljaisessa illassa keltaisehkon oranssi Makea Maria ilmestyi lasiini ja kynä suhaisi vihkoon jo tekstiä. Olihan sunnuntaina ollut Marian ilmestyspäivä. Liekö enkeli tuolloin ilmoittanut Marialle myös tulevasta "nimikko"-IPAsta? Se jääköön nyt arvoitukseksi.

Nenä: Voimakkaasti trooppishedelmäinen tuoksu! Passionhedelmää ja papaijaa. Makea mallaskin kurkistaa vienosti ylijylläävien hedelmien alta. Tämähän on jees!

Suu: Trooppiset hedelmät ovat maussakin voimakkaasti esillä. Katsos vaan! Mausteisuuttakin on, lieköhän sahrami? Suutuntuma on vahva ja ihan miellyttävän täyteläinen. Tukeva maltaisuus ja voimakkaat katkerot pitävät koko komeuden pystyssä.

Kyllähän tätä mielellään juo! Tämä ei ihan ole sitä "perus IPAa", vaikka näin joku voisi kuvitella. Mausteisuus yllättää ja ihmetyttää, onneksi positiivisesti omalta osalta. Fat Lizard onnistui kuin onnistuikin lievän riskialttiissa tehtävässään luoda maailman kalleimmasta mausteesta olutta.

Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 15/20

YHT: 35/50

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Teerenpeli, Julma Juho

Panopäivän päätteeksi nautiskelin Alkon 2016 käsityöläisoluen: Teerenpelin savuportteri nimeltä Julma Juho. Helsingin Sanomien mukaan tämä on näistä kaikista paras. Suuret oli odotukset!

Mustaa, pikimustaa olutta. Lähes olematon vaahto ja paksun tuntuista tavaraa.

Nenä: Hmm hmm, aika vieno ja kevyt. Savukinkkuisuutta aistii kyllä, mutta jotenkin vaisu. Kyllä sitä perinteistä paahdettakin on ja sellaista portterille ominaista "makeutta". Ei tästä hirveästi voi sanoa oikein mitään.

Suu: Noh, parempi kuin tuoksu! Makeaa savuisuutta, kivaa paahdetta, hyvin hyvin keveää suolaisuutta ja lakritsia. Ihan jees! Enemmän tässä on nyt palvikinkkua kuin savukinkkua. Tämäkään ei maultaan kovin tuhti ole.

Tämä ei saa kieltä vääntymään tai sukkia pyörimään jaloissa. Ei Julma Juho ollenkaan pahaa ole, päinvastoin! Olin vain ehkä odottanut liikoja. Hyvää todella ja suosittelen kuitenkin. Tätäkin voisi ostaa kylmävarastoon kypsymään. Voisi tehdä sille hyvää.
Tästä opin taas kerran, että ei kannata odottaa liikoja hyvältä oluelta tai saattaa pettyä.



Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 15/20

YHT: 35/50

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Kurkistus lauantain panopäivään

Panimo Hirvi aloitti taas seuraavan oluen valmistuksen. Tulossa siis Otso 2.0. Muuntelin hieman aikaisemman Otson reseptiä lisäämällä maltaiden ja kaakaojauheen määrää sekä ekstrana laitan vielä vaniljatangon sekundääriin. Pano meni omasta mielestä kohtuu hyvin jopa ja käyminen on jo hyvää vauhtia lähtenyt käyntiin. Kuten aikaisemmat oluet, tein tämänkin oluen yksivaiheisella pussimäskäyksellä. Eli aika alkeellisilla meiningeillä mennään.
Raaka-aineet esille




















Part I: Valmistelu


Ensimmäisenä olin tietenkin siivoillut keittiötä ja etsinyt tarvittavat kamat sopivasti esille. Seuraavaksi oli vain maltaiden punnitseminen. Sen jälkeen laitoin maltaat mallaspussiin veden lämmetessä kattilassa liedellä. Tässä vaiheessa pistin uunin 100°C. Hyvä muistaa, että maltaat pöllyää kovasti, joten pussiin niitä laittaessa kannattaa olla varovainen.

Roasted barleyta tuomassa paahdetta ja väriä

Maltaat pussissa

Kun vesi oli tarpeeksi lämmintä, tungin maltaat sisään. Painelin vielä, jotta koko mallasmäärä oli veden peitossa. Aikaisemmissa panoissa olin tässä vaiheessa tehnyt virheen: en ollut huomioinut veden lämpötilaa heti maltaiden laiton jälkeen. Vesi jäähtyy yllättävän paljon heti maltaiden laiton jälkeen. Kokemuksia rikkaampana annoin kattilan olla hetken aikaa liedellä. 

Part II: Mäskäys ja huuhtelu

Vuorasin kattilan pyyhkeillä ja iskin koko höskän uuniin. Uunin olin laittanut pois päältä jo aiemmin, joten lämpötila siellä oli 70-80°C. Mäskäys kesti perinteiset 90 minuuttia. Mittailin aina silloin tällöin lämpötilaa, joka pysyi tasaisesti 68°C paikkeilla. Mäskäyksen aikana kerkesi hyvin valmistella seuraavien vaiheiden tavarat. Punnitsin keiton aikana tarvittavat ainekset ja steriloin käymisastiat sekä siiviläpussin.

Koirakin nukahti huuhtelun aikana
Mäskäyksen loppuvaiheilla laitoin toiseen kattilaan veden lämpenemään sopivaan huuhtelulämpötilaan ja laitoin puhdistetun käymisastian sekä siivilän valmiiksi. Huuhteluun itsessään käytin n. 45-60 minuuttia. En tykkää hötkyillä tässä, vaikka se ei ole mikään mielenkiintoisin homma. Haluan siinä kaiken hyödyn(sokerit) maltaista puristettua irti. Maltaiden huuhtelun päätyttyä siirsin vierteen takaisin kattilaan. 
Hanallisesta käymisastiasta on helppo
siirtää vierre takaisin kattilaan

Tästä alkaa...

Part III: Keitto

Kattila liedelle ja liesi täysille!
Kiehumista odotellessa
Joku tovi kestää, että 15 litraa vierrettä kiehuu. Odotellessa siis tiskasin ja steriloin huuhtelussa käyttämäni siivilän. 
Olin perinteinen myös keiton osalta eli 60 minuuttia siinä meni. Lopulta vierteen kiehuessa laitoin ensimmäisen satsin humalaa sekaan ja ajastimen päälle seuraavaa satsia varten. Kun keittoa oli jäljellä enää 15 minuuttia, kumosin laktoosin vierteeseen. Tumma kaakaojauhe meni sisään sitten viiden minuutin kohdalla. Tuoksu oli aika huumaava kaakaojauheen laiton jälkeen.


Almost there!





















Part IV(Final part): Siivilöinti, jäähdytys ja hiivaus

Siellä se istuu
Keiton ollessa viimeinkin loppu oli aika siivilöidä humalamuhjut pois vierteestä. Käytin tässä lähes samoja tavaroita kuin huuhtelussa eli siivilää ja käymisastiaa. Ainoa lisä oli siivilän päälle asetettu siiviläpussi. Kattila painoi kuin synti, joten tässä tarvitsee usein apua. Isäni kanssa kaadettiin kattilasta vierre siiviläpussin läpi käymisastiaan. Siivilöinnin jälkeen iskin käymisastian, kansi päällä tottakai, lumihankeen jäähtymään, koska en toistaiseksi omista vierteenjäähdytintä. Otin vierteestä vajaan desin jääkaappiin jäähtymään, jotta pystyin mittaamaan ominaispainon nopeasti. Samalla maistoin hieman ja maistui ihan kohtuu onnistuneelta. Ehkä hieman kitkerää tjsp. eli tummia maltaita tai kaakaojauhetta tuli liikaa.
Vierteen ollessa jäähtynyt ei ollut enää muuta kuin ilmaus ja hiivaus. Työpäivän viimeisenä tekona avasin hyvän oluen, niinkuin kunnon ihmisen pitääkin. Sopivasti olin varannut 2016 käsityöläisoluen Teerenpelin Julma Juhon tätä hetkeä varten, kun voi istua ja rauhoittua haaveillen Otso 2.0:n lopputulosta.
Mukava päivä ja mukavaa puuhaa. Jossain vaiheessa uudestaan uudella reseptillä. Ehkäpä jotain jännittävää?
Korkea ominaispaino 1.070!